sunnuntai 13. elokuuta 2017

Aika herättää kirjoittajablogi horroksesta

Kuva: Niina Tolonen
    
Lauantaina 5.8. oli Helsingin Suvilahdessa Suomen ensimmäinen nuortenaikuisten kirjallisuuteen keskittyvä kirjallisuustapahtuma Hel-YA fest. Yhtenä osana ohjelmaa oli kyselytunti, jonka aikana saivat pöytälaatikkokirjailijat kysyä, kuinka oman tekstin saa julkaistua. Tämä houkutteli minutkin palaamaan työstämään jo vuonna 2004 (ollessani siis vielä lukiossa) pohjansa saanutta fantasiakäsikirjoitustani, josta olen tässä blogissakin puhunut aiemmin. 
  
Kuvat: Pixabay ja Nanowrimo.org
    
Tarina on ollut mukanani kaikissa elämänvaihessa ensimmäisen kirjoittamisensa jälkeen, se on kasvanut ja muuttunut kanssani, mutta sydänaines on pysynyt samana. Olen tarttunut tarinaan uudelleen NaNoWriMossa 2012 ja tämän vuoden NaNossa olisi tarkoitus aloittaa tekstin kolmas työstökierros, joka tuo mukanaan paljon isoja muutoksia, omasta mielestäni parempaan ja kypsempään suuntaan. Perimmäisenä tavoitteenani on työstää teksti itsenäisesti, siskojeni sekä heidän tyttäriensä ja blogimaailman kautta haalittujen esilukijoiden kautta sellaiseen kuntoon, että sitä voisi jo keväällä tarjota muutamille kustantamoille (aluksi ainakin Osuuskummalle, Gummerukselle, Karistolle ja Myllylahdelle). 
  
Kuvakaappaus Pinterestistä
  
Ennen marraskuuta olen kuitenkin ajatellut hahmotella runkoa, kirjata ylös tärkeitä paikkoja ja hahmojen ulkonäön sekä luonteen, paikantaa muutamia merkittäviä tapahtumia ja juonenkääänteitä tarinan kaarelle. Olen käyttänyt alusta asti apuna visuaalisia inspiraatioita ensin fyysisiin kansioihin kerättyinä lehtileikkeinä ja sittemmin Pinterestissä. Nyt olen käymässä läpi yhteen Fantasia-otsikoituun kansioon kertyneen aineksen (yli 600 kuvaa) ja lajittelemassa sen uusiin kansioihin kuten miljöö, hahmot ja puvustus.
  
Kuva: Pixabay
   
Tarinat elävät kirjoittaessa ja joskus hahmot haluavatkin tehdä jotain aivan muuta kuin kirjailija aluksi on suunnitellut. Joskus sanoista kootut henkilöt heräävät henkiin niin voimallisesti, että kirjailija toimii enemmänkin tapahtumien tallentajana kuin niiden luojana. Niinpä en halua tiukasti pysytellä aikaisempien versioiden kaavassa aivan ensimmäisiä lukuja lukuunottamatta, joissa esittelen tarinan kaksi tyttöpäähahmoa (tai nuoria naisiahan he ovat, toinen 17 ja toinen melkein 20). En siis vielä tiedä miten ja minne tarina vie minut ja kihisen innosta asettaa sormet näppäimistölle, laittaa hyvää musiikkia soimaan Spotifyssä ja antaa mielikuvituksen lentää, luoda polkuja hahmojeni kulkea kohti eeppistä seikkailua. 
  
Kuva: Pixabay