Useimmat kirjailijat (olivatpa julkaisseita tai eivät), saavat inspiraatiota tai tunnelmallista tukea musiikista. En tee poikkeusta tässä. Niinpä ilman enempiä esittelyitä, TOP 10 listaukseni niistä biiseistä, jotka ovat pyörineet NaNo-kuukauden aikana useimmin levylautasellani. Enjoy!
torstai 27. marraskuuta 2014
perjantai 7. marraskuuta 2014
Viikkokatsaus NaNoon
Sanoja on nyt viiksikarvaa vajaa 10 000, vähän jäljessä aikataulusta siis, mutta ei vielä pahasti. Tuosta sivupalkista pystyy muuten seuraamaan päiväkohtaista saldoa, jonka saatan aina ajantasaiseksi ennen nukkumaan menoa, eli viimeistään viideltä aamulla (kuinka niin olen yökyöpeli?).
Toisina päivinä tuli kirjoitettua parikin tuhatta sanaa, toisina meni tuskin puolen tuhannen sanan raja rikki. Sain puolessa välin viikkoa pahan writers blockin, eli "kirjailijan tukoksen" ja vaikea juonenkäänne junnasi paikoillaan, kunnes päätin kirjoittaa tekstiä myöhempään kohtaan. Tekstiä syntyikin päätöksen jälkeen ihan kivasti.
PS. Sillä on nimi. Sillä on myöskin taiteilemani kansikuva.
perjantai 31. lokakuuta 2014
Huomenna se alkaa
Nimittäin vuosittainen NaNoWriMo. Pääsen vihdoin ja viimein jalostamaan keväistä ideaani dystopiaseikkailusta. Kyllä tätä hetkeä on odotettu, mutta lopulta se tulikin ihan yllättäen.
Niin, ja Happy Halloween myös!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Kirjailija Johanna Sinisalon luento
© Niina Tolonen |
Tänään hemmoteltiin oululaisia kirjallisuusintusiasteja. Johanna Sinisalo
luennoi nimittäin kahteen otteeseen. Ensin yliopistolla (12:15-14:00)
aiheesta novellit ja genre, illalla (18:00-19:30) hän osallistui vielä
Tove Janssonin juhlavuosiluentosarjaan kertomalla saduista, sarjakuvasta
ja satiirista. Itse osallistuin vain ensimmäiselle luennolle.
Siinä se nimmari nyt komeilee! © Niina Tolonen |
Sinisalo kertoi laajasti novellista kirjallisuuden lajina sekä spefin
genreistä ja kuinka nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Spefinovelleilla on
pitkä julkaisuhistoria monissa alan pienissä ja suurissa lehdissä.
Genrekirjallisuutta ei pidetä useinkaan salonkikelpoisena, vaan
esimerkiksi fantasiaa ja scifiä pidetään eskapistisena pakoiluna ja
genren mahdollisuudet nähdään usein pinttyneiden mielikuvien kautta:
fantasiassa on aina yksisarvisia ja magiaa, scifissä lennetään
avaruusaluksilla. Muita spefin genrejä ei näiden lisäksi useinkaan
huomata. Suomessa on Sinisalon mukaan kuitenkin vahva fandomkulttuuri ja
paljon spefiosaamista.
Hänen mielestä genrenovellit ovat yleensä yhteen ideaan keskittyviä,
yhteiskunnasta vieraannuttamisen kautta tuoreesti keskustelevia sekä
takamuslihaksia säästeleviä kirjallisia harjoitteita, joita tunnetunkin
kirjailijan kannattaa kirjoittaa myös ilman aikomusta julkaista niitä.
Novelleissa voi myös leikitellä genrerajoilla, yhdistellä useita
konventioita tai kokeilla itselle vähemmän tuttua tyylilajia.
Toisinsanoen novelli mahdollistaa jään kokeilemisen kepillä; kuinka iso
pala haukattavaksi jokin mukavuusalueen ulkopuolinen seikka onkaan,
ilman että uhraa aiheesta kirjoittamiselle yhtä paljon aikaa ja vaivaa
kuin jos kyseessä olisi romaanin käsikirjoitus.
© Niina Tolonen |
Sinisalolle novellien kirjoittaminen on hyvä sormiharjoitus, joka
herättelee kirjoittajan aivoja ja jonka avulla saa paperille tiivissä
muodossa ylös kiinnostavia spefin peruskysymyksen: "mitä
jos"-pohdintoja, joita voi myöhemmin laajentaa pidemmäksikin tekstiksi.
Novellin vahvuus romaaniin verrattuna on myös sen joustava pituus,
tekstit kun voivat olla mitä vain aina sadan sanan raapleista
pienoisromaaniksi asti. Novelleista myös saa helpommin ja enemmän
lukijapalautetta kuin pidemmistä teksteistä. Julkaisukanavat ovat
viimeaikoina siirtyneet pitkälti internettiin ja tämä muutos
mahdollistaa julkaisukanavan myös uusille kirjoittajille. Monet
saattavat jopa julkaista teoksiaan pientä korvausta vastaan, ilman että
osa tuloista menisi välikäsille. Itse koen tällaisen harrastelijuuden
hyvänä alkuna, mutta arvostan silti suuresti kustannustoimittajien
työtä.
Kirjailijaksi kasvaminen vaatii paljon kirjoituskilometrejä ja
novelleilla kasvattaa tätä saldoa melko kivuttomasti. Novelli on uudelle
kirjailijalle hyvä keino saada jalkaa oven väliin.
Etenkin monet (lehtien) novellikilpailut tuovat nopeasti palkittujen
kirjoittajien nimet aiheeseen perehtyneiden huulille. Suomessa palkitaan
vuosittain paras spefinovelli Atorox-palkinnolla. Sinisalo itse on
kyseisen robotinpään saanut seitsemän kertaa. Hänen novellejaan on
julkaistu esimerkiksi Kädettömät kuninkaat-kokoelmassa
(läpileikkaus kirjailijan kasvamisesta kahdenkymmenen vuoden ajalta),
ja pöytälaatikkoon on kuulemma päässyt kertymään taas sen verran
tekstejä, että niistä voisi koostaa uuden kokoelman.
© Niina Tolonen |
Kirjailijan kertoman mukaan, teosten vienti tendenssi on romaaneisssa ja
suomalainen romaani joutuu kilpailemaan käännösoikeuksiena kanssa
kaikkien ei-englanniksi kirjoitettujen teosten kanssa. Tämä kategoria
kattaa niin realistisen kuin fiktiivisen kirjallisuuden, joka on
yhteensä vain 2% kaikesta englanninkielellä julkaistusta
kirjallisuudesta. On siis todella hienoa, kuinka paljon suomalaista
spefiä on käännetty. Novellit sen sijaan jäävät yleensä kääntämättä,
vain oman maan kohderyhmille suunnaten.
Sinisalo kertoi myös suomalaisista spefin erikoisuuksista, esimerkiksi
suurmiesten seikkailuista, joissa tunnetut poliitikot ovat joutuneet
genrekirjallisuuden hahmoiksi. Muita ainutlaatuisia ilmiöitä ovat myös
suomikumma ja rillumapunk, jotka voisivat olla myös hyviä
vientiartikkeleita. Lopussa oli vielä hetki aikaa kysymyksille ja itse
ehdin kysyä viimeisenä seuraavaa:
Oletko kirjoittanut NaNoWriMossa ja mitä vinkkejä antaisit NaNon kirjoittajille?
Kuinka onnistua tavoitteissa?
JS: En ole koskaan osallistunut NaNoon, mutta joskus deadlinen lähestyessä tulee samanlainen olo, kun on saatava paljon tekstiä kasaan lyhyessä ajassa. Kaikki kirjoittaminen vaatii hyviä takamuslihaksia. Aluksi on keksittävä hyvä idea ja luotava rutiineja kirjoittamiseen. Moni kirjoittamista aloitteleva pyrkii kirjoittamaan heti valmista, mutta tämä lähestymistapa ei ole hedelmällinen. Hyvänä esimerkkinä kirjoittamisesta on, kun ajattelee työtä savimöykkynä, josta vuollaan paloja pois tai paikoin lisätään savea. On kirjoitettava paljon ja sitten hiottava tuotosta useaan otteeseen. NaNoWriMo toimii hyvin tekstin tuottamiseen määrämittaisena.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Kirjoita unesta
© Niina Tolonen |
Minä näen paljon todella omituisia unia. Unista kirjoittaminen ei ole sekään uusi keksintö, mainittakoon esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläinen, joka myös hyödyntää alitajuntansa materiaaleja. Olen kirjoittanut unistani pitkässä fantasiakässärissäni ja dystopia-NaNoni pohjaidea on sekin unesta. Alla muutamia viimevuosina ylöskirjoittamiani unia. Unipäiväkirjan pitäminen on hyvin mielenkiintoista. Jos herätessäsi muistat unesi, suosittelen sen ylöskirjoittamista. Esimerkiski minun uneni ovat usein elokuvamaisia ja niissä on välillä hyvin (ainakin omasta mielestäni) nerokkaitakin juonen kuljettamisen ja maiseman kuvauksen keinoja.
10.4.2011
Olin ajelemassa Arnold Schwarzeneggerin kanssa, vaikka minulla ei oikeasti edes ole ajokorttia. Arska istui "pelkääjän paikalla" ja hänellä oli otsassa
pieni, verta vuotava haava, johon hän meinasi kuolla. (Kenties hän pelkäsi oman verensä näkemistä ja oli siksi shokissa. Olin ilmeisesti viemässä miestä sairaalaan.) Haastelinpa englanniksi
siihen, että on se tosi elämä vaan vaikeampaa kuin leffoissa! (Mahtaakohan kukaan muistaa enää sitä elokuvaa, jossa Arska tulee leffasta reaalimaailmaan, Last Action Hero.)
27.9.2011
Olin vesitasolentokoneessa. Minun tehtävänäni oli tutkia outoa tekstiä,
joka oli jossain laaksossa. Se näkyi hyvin ilmasta käsin ja huusin
lentäjälle, että se nostaisi koneen korkeammalle. Teksti oli "AVOID" ja
kun lensimme sitä kohti, jouduimme seurueeni kanssa
aikamatkalle kaukaiseen menneisyyteen, ennen ihmisiä ja Madagaskarin
merestä nousua. Laskeuduimme veteen ja rannalle pästyämme krokotiili
uhkasi tulla tekemän lähempää tuttavuutta meihin. Murisisin sille ja se meni pois.
9.4.2012
Olin rikospaikkatutkija. Löysin murhapaikan kasvillisuudessa ilmenevien
anomalioden (poikkeamien) avulla. Jokin kasvi kasvoi tietyllä alueella paremmin kuin se
luonnollisesti voisi. Kyseessä oli suon reuna. Menin hieman tulvineen
suon ylittävälle pitkospuulle, liukastuin märillä lankuilla ja kaaduin
mahalleni polulle. Suosta nousi molemmin puolen minua murhattujen ruumiita.
© Niina Tolonen |
21.8.2012
Siskoni
oli muuttunut zombieksi, mutta toisin kuin tavallista, hän ei muuttunut aivottomaksi
olioksi, vaan jatkoi normaalia elämäänsä lastensa kanssa. Välillä hänen piti
puuteroida naamaansa, "jottei kuolio näy". Sain myös selville erään
toisen (aivottoman) zombien kanssa, että zombien sylki ei ole vaarallista
(kyseinen zombie kuolasi paljon ja sain sitä päälleni), vaan ainoastaan veri
oli myrkyllistä. Sylki oli kirkasta ja veri valkoista ja jos sitä sai
päällensä, oli varmasti vaarassa muuttua zombieksi.
16.11.2013
Jälleen yksi zombieuni. Asuin zombieapokalypsin jälkeisessä yhteisössä. Miljöö oli täynnä
huonokuntoisia taloja ja ruosteisia autoja. Keskusaukiolla oli kokoontuminen, kunnes sinne tuli miehiä huutaen, että jostain on
päässyt zombeja leiriimme. Alkaa kauhea paniikki ja ihmiset juoksevat
kuka minnekin.
Itse lähden uimalla pakoon. Uidessani tunnen jotain limaisaa allani ja takanani. En tiedä ovatko ne zombeja, veteen pudonneita oksia, levää vai kiviä, mutta tunne saa minut lievästi pakokauhuiseksi. Päädyn pienelle lähisaarelle tai niemeen. Rannan tuntumassa on talo. Asukkaat ovat juuri
lähdössä tandempyörällään liikkeelle, piiloudun puun taakse. Kun perhe
on lähtenyt, menen heidän taloonsa etsimään asetta. Sisällä onkin vielä
lisää ihmisiä, kyseessä on kommuuni.
Jossain
vaiheessa tajuan, että sisällä on zombie, jonka käyn hoitelemassa
iskemällä lihaveitsen leuasta läpi aivoihin. Tässä vaiheessa hukkaan
veitsen. Menen talon yläkertaan ja sieltä ikkunan kautta katolle (miksi,
se ei aivan selvinnyt). Kierrän katolla talon etupuolelle ja pudottaudun
maahan kuistin kohdalta. Pyydän ikkunan kautta jotain uutta asetta sisälle jääneiltä
ihmisiltä, saan käteeni pienen lastan, jota käytetään
öljyvärimaalauksessa värien kaapimiseen.
Pihaan ajaa
poiliisiauto. Kaksi miestä tarttuu yksi kummastakin kädestäni ja minua
ryhdytään raahaamaan kohti läheistä pientä metsikköä. Miehet aikovat
kaataa säkillisen muurahaisia päälleni (kenties paikallinen
rangaistussysteemi, mutta en tiedä mistä minua rangaistaan), pakenen ja
kaadan säkin miesten päälle.
Juoksen tietä eteenpäin. Vanhoja autoja on
kasattu tienposkille ja metsään. Tässä vaiheessa tajuan, että mukanani
on Walking Dead-sarjan Daryl. Menemme yhdessä erikoisen näköisen
katoksen luokse. Kyseessä on prosessointi keskus, joka muuttaa meriveden
makeaksi vedeksi (tai puhdistaa järvivettä juomakelpoiseksi). Katoksen
ohi ajaa jeeppi, jonka kattoikkunasta seisoo ja huutelee ilmeisen humalainen tai
muutoin anarkistinen ihminen. Osa tiestä on tulvinut. Auto
roiskauttaa vettä prosessointikeskuksen koneistoon, joka räjähtää.
Vesiastioihin
ilmestyy mustia pisteitä. Daryl kertoo niiden olevan ei-materiaa. Siis
jotain muuta kuin materia tai anti-materia. Katson taakseni ja seinään
on jäänyt varjokuva minusta. Menemme johonkin varastoon ja seuraamme
liittyy Walking Dead-sarjan Carol. Tajuan, että olen kauhean ihastunut Daryliin ja Carolin
läsnäolo tekee minut mustasukkaiseksi.
Etsimme varastosta jotain
hyödyllistä. Daryl pyytää Carolin ulos. Olemme juuri aikeissa
suudella, kun ulkoa kuuluu hitaasti lähestyvän auton ääni. Piiloudumme
ja... tässä vaiheessa herään. Miksi unen piti päättyä juuri, kun alkoi olla kiinnostavaa?
19.4.2014
© Niina Tolonen |
Maahan tuli avaruusolentoja ratsastaen dinosauruksilla. Dinoja ei ollut kesytetty, vaan ne olivat mielenhallinnan alaisia. Tämä hallinta kuitenkin petti ja dinot ryhtyivät jahtaamaan ihmisiä. Yhden dinon sylki oli syövyttävää happoa. Olin piilossa kahvilassa, kun ohitse kulki T-Rex mutisten (kyllä, mutisten) raptor, raptor, raptor... Myöhemmin juoksin tunnelissa ja pakenin violettia, tappavaa usvaa.
Millaisia unia sinä näet?
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Kirjoita kuvasta
© Niina Tolonen |
Siskoni on toiminut useiden kirjallisten tuotosteni esilukijana. Hän on opettaja ja huomaa siksi hyvin kaikenlaisia pieniä virheitä ja ehdottaa korjauksia. Lisäksi hän on kaltaiseni lukutoukka, eli omistaa kattavan valikoiman tietoa erilaisista kirjallisuuden genreistä, niin fantasiasta, steampunkista kuin dystopiastakin. Suurin puutteeni kirjoittajana on kuvaileminen. Kun mietin kirjoittamaani maailmaa, pyörii minulla on päässäni HD tasoinen elokuva, mutta kuinka saada sama paperille ilman, että tekstistä tulee J.R.R. Tolkienin tai Volter Kilven tyylistä? Kuvailevaa, mutta ei liiallisuuksiin asti.
Yhtenä apukeinona olen käyttänyt kuvia. Mitä kuvassa näkyy? Otetaan esimerkiksi kuva jostain hyvlätystä rakennuksesta. Kuva, jota voin käyttää kirjoittaessani dystopiaa. Hylätty maailma. Seinillä on joko homeiset tapetit tai hilseilevä maali. Ikkunat ovat rikki. Lattioilla on kaikenlaista roskaa ja romua. Kaikkea peittää ohut pölykerros. Ulkona halkeillutta asfalttia, ruosteisia autoja, ehkä kuollut lintu jossain.
Hyviä kuvaideoita olen kerännyt lähinnä kahdelta nettisivustolta: Pinterestistä ja DeviantArtista. Pinterestissä minulla on useampi kategoria, joihin kerään kuvia. Dystopiaa varten niitä on kaksi: yksi vaatetukseööe ja toinen maailmalle (sis. infrastruktuuria ja yksityiskohtia). Lisäksi minulla on erikseen kategoriat mm. fantasialle (pidempi käsikirjoitukseni), steampunkille sekä runoille tai novelleille (Eternity). Kauniita kuvia, jotka ruokkivat mielikuvitusta niinkuin bensiini ruokkii tulta.
Onko kukaan muu käyttänyt tätä samaa tekniikkaa? Aivan varmasti. Monetkin. (Kommentoi alla, jos sinä olet käyttänyt tätä tai jotain muuta tekniikkaa kirjoittaessasi.) Joskus lukiessaan jotain julkaistua kirjaa välillä huomaa, että kirjoittajalla on joko mielessään tai koneellaan kuva, jota hän kuvailee tarkasti, mutta olematta tylsä. Taivoitteeni olisi päästä tällaiseen ihanteelliseen tasapainoon.
Onko kukaan muu käyttänyt tätä samaa tekniikkaa? Aivan varmasti. Monetkin. (Kommentoi alla, jos sinä olet käyttänyt tätä tai jotain muuta tekniikkaa kirjoittaessasi.) Joskus lukiessaan jotain julkaistua kirjaa välillä huomaa, että kirjoittajalla on joko mielessään tai koneellaan kuva, jota hän kuvailee tarkasti, mutta olematta tylsä. Taivoitteeni olisi päästä tällaiseen ihanteelliseen tasapainoon.
Pinterest: http://www.pinterest.com/
DeviantArt: http://www.deviantart.com/
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Mikä tämän blogin idea on?
Alkuun on heti tunnustettava, että olen salaa pöytälaatikkokirjailija. Olen kirjoittanut satoja runoja, kymmeniä novelleja ja yhden varsin laajan romaanikäsikirjoituksen. Olen internetin lisäksi (esim. Risingshadow ja Rakkausrunot) esitellyt tekestejäni monenkirjavissa paikoissa. Yhden runon olen saanut (nimimerkillä) painettuun Demi-lehteen, joskus 2000-luvun alussa. Runojani, novelleitani ja kolumnejani on julkaistu ainejärjestöni Kultu ry:n Kultisti-lehdessäi. Lisäksi olen erään yliopiston äidinkielen kurssin yhteydessä julkaissut yhden version pidemmästä scifinovellistani osana antologiaa. Mitään en siis ole koskaan laajalle yleisölle julkaissut.
Aloitettuani opintoni yliopistossa 2008, kirjalliset työni ovat olleet lähinnä akateemisia. Ainejärjestölehdessäkin oleva tavara on ollut pääosin kierrätettyä. Nyt opintoni ovat siinä vaiheessa, että kirjoitan graduani kevään ja kesän 2014 aikana ja teinkin kannustimeksi lupauksen: jos saan gradun valmiiksi marraskuuksi, saan ottaa osaa NaNoWriMoon! (Ks. alta Mikä ihmeen NaNo?) Ideakin on jo valmiina. Näin jokin aika sitten kiehtovan dystopia-aiheisen unen, jota tahdon työstää pidemmäksi tekstiksi.
Tässä blogissa olen ajatellut kirjoittaa kirjoittamisesta niin yleisesti kuin omakohtaisestikin - niin paljon kuin osaan aiheesta sanoa. Suuri toiveeni on olla kirjailija - julkaissut tai ei, sillä ei niin kauheasti ole merkitystä. Kirjoitan lähinnä itselleni, mutta varovaisella taka-ajatuksella, että joku muukin saattaisi joskus tekstiini törmätä, sen lukea ja jopa pitää siitä. Tai jos ei nyt aivan pitää, niin antaa edes sen mukaista palautetta. Olen toki käyttänyt tekstejäni esilukijoilla, lähinnä siskoillani, heidän 10-17-vuotiailla lapsillaan ja lähimmillä ystävilläni. Sen pisimmän romaanikässärin olen itseasiassa kirjoittanut alunperin yhdessä läheisen lapsuudenystäväni E:n kanssa.
Blogiini ilmestyy alussa useampiakin artikkeleita, kesän ajaksi täällä hiljenee ja jos hyvin käy, päivitän marraskuussa NaNon edistymistä joko päivittäin tai useamman päivän kattavilla koostepostauksilla. Saatan jossain vaiheessa julkaista joitakin vanhoja novelleja ja runojakin täällä. Toivottavasti höpinöistäni on hyötyä jollekin, aloittavalle kirjailijalle tai edes itselleni.
Blogiini ilmestyy alussa useampiakin artikkeleita, kesän ajaksi täällä hiljenee ja jos hyvin käy, päivitän marraskuussa NaNon edistymistä joko päivittäin tai useamman päivän kattavilla koostepostauksilla. Saatan jossain vaiheessa julkaista joitakin vanhoja novelleja ja runojakin täällä. Toivottavasti höpinöistäni on hyötyä jollekin, aloittavalle kirjailijalle tai edes itselleni.
- Kirjoittelemisiin!
© Niina Tolonen |
Vedin kesällä 2007 luovan kirjoittamisen kurssin muutamille lapsille. Tässä lyhyt lista erilaisista vinkeistä, joita olen käyttänyt kirjoittamiseni apuna, sekä tuolla kirjoituskurssilla:
- Kirjoita kuvasta. Kerää leikekirjaa tai kerää kuvia nettisivustolle.
- Kirjoita unestasi. Pidä unipäiväkirjaa.
- Kirjoita käyttäen olemassaolevien romaanien ensimmäisiä/viimeisiä lauseita.
- Kirjoita niin, että poimit tarvittavia sanoja esimerkiksi Lumenen huulipunien/kynsilakkojen nimistä.
- Kirjoita sadan sanan novelli, eli raapale (hyvä etenkin silloin, kun tahtoo saada aiheen nopeasti ylös).
- Kirjoita iltalehtien otsikoinneista inspiroituen. (Esimerkiksi dystopiaa: "Nämä viisi laitetta katoavat viiden vuoden kuluessa".)
- Kirjoita satunnaisesta Wikipedia-artikkelista. Listaa esim. 30 artikkelin otsikot, mutta älä lue niitä. Mieti, mitkä otsikot synnyttävät mielikuvia, yhdistele, keksi uusia selityksiä. Käytä mahdollisimman monta otsikointia osana tekstiäsi.
- Kirjoita siitä mitä näet. Katso ulos ikkunasta tai mene pihalle. Tämä toimii etenkin, jos olet vieraalla paikkakunnalla tai mökillä.
Linkkejä muihin kirjoitusapuihin:
Written? Kitten!: http://writtenkitten.net/
- Written? Kitten! on sivusto, jonne kirjoittamalla saat tekstin viereiseen ruutuun söpön kissankuvan. Voit säätää sanamäärän (esim. 100), ja jokaista taslukua kohti saat uuden kissakuvan. Tämä toimii ainakin NaNon kirjoittamisessa, jolloin on tärkeää saada lyhyessä ajassa paljon sanoja.
Story Bird: https://storybird.com/
- Story Birdin idea ei ole minulle aivan tuttu, mutta oletan sen toimivan niin, että sivustolle ladatut kuvat inspiroivat kitjoittamista. Sivusto sopii myös nuoremmille kirjoittajille.
NaNoWriMo: http://nanowrimo.org/
- Eli National Novel Writing Month. Pystytkö kirjoittamaan romaanin kuukaudessa? Marraskuussa toteutettava kirjoittamishaaste vaatii onnistuakseen 30 000 sanaa, eli 1000 sanaa päivässsä. Kuulostaako helpolta? Marraskuussa se nähdään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)