 |
| © Niina Tolonen |
Tänään hemmoteltiin oululaisia kirjallisuusintusiasteja. Johanna Sinisalo
luennoi nimittäin kahteen otteeseen. Ensin yliopistolla (12:15-14:00)
aiheesta novellit ja genre, illalla (18:00-19:30) hän osallistui vielä
Tove Janssonin juhlavuosiluentosarjaan kertomalla saduista, sarjakuvasta
ja satiirista. Itse osallistuin vain ensimmäiselle luennolle.
 |
| Siinä se nimmari nyt komeilee! © Niina Tolonen |
Sinisalo kertoi laajasti novellista kirjallisuuden lajina sekä spefin
genreistä ja kuinka nämä kaksi sopivat hyvin yhteen. Spefinovelleilla on
pitkä julkaisuhistoria monissa alan pienissä ja suurissa lehdissä.
Genrekirjallisuutta ei pidetä useinkaan salonkikelpoisena, vaan
esimerkiksi fantasiaa ja scifiä pidetään eskapistisena pakoiluna ja
genren mahdollisuudet nähdään usein pinttyneiden mielikuvien kautta:
fantasiassa on aina yksisarvisia ja magiaa, scifissä lennetään
avaruusaluksilla. Muita spefin genrejä ei näiden lisäksi useinkaan
huomata. Suomessa on Sinisalon mukaan kuitenkin vahva fandomkulttuuri ja
paljon spefiosaamista.
Hänen mielestä genrenovellit ovat yleensä yhteen ideaan keskittyviä,
yhteiskunnasta vieraannuttamisen kautta tuoreesti keskustelevia sekä
takamuslihaksia säästeleviä kirjallisia harjoitteita, joita tunnetunkin
kirjailijan kannattaa kirjoittaa myös ilman aikomusta julkaista niitä.
Novelleissa voi myös leikitellä genrerajoilla, yhdistellä useita
konventioita tai kokeilla itselle vähemmän tuttua tyylilajia.
Toisinsanoen novelli mahdollistaa jään kokeilemisen kepillä; kuinka iso
pala haukattavaksi jokin mukavuusalueen ulkopuolinen seikka onkaan,
ilman että uhraa aiheesta kirjoittamiselle yhtä paljon aikaa ja vaivaa
kuin jos kyseessä olisi romaanin käsikirjoitus.
 |
| © Niina Tolonen |
Sinisalolle novellien kirjoittaminen on hyvä sormiharjoitus, joka
herättelee kirjoittajan aivoja ja jonka avulla saa paperille tiivissä
muodossa ylös kiinnostavia spefin peruskysymyksen: "mitä
jos"-pohdintoja, joita voi myöhemmin laajentaa pidemmäksikin tekstiksi.
Novellin vahvuus romaaniin verrattuna on myös sen joustava pituus,
tekstit kun voivat olla mitä vain aina sadan sanan raapleista
pienoisromaaniksi asti. Novelleista myös saa helpommin ja enemmän
lukijapalautetta kuin pidemmistä teksteistä. Julkaisukanavat ovat
viimeaikoina siirtyneet pitkälti internettiin ja tämä muutos
mahdollistaa julkaisukanavan myös uusille kirjoittajille. Monet
saattavat jopa julkaista teoksiaan pientä korvausta vastaan, ilman että
osa tuloista menisi välikäsille. Itse koen tällaisen harrastelijuuden
hyvänä alkuna, mutta arvostan silti suuresti kustannustoimittajien
työtä.
Kirjailijaksi kasvaminen vaatii paljon kirjoituskilometrejä ja
novelleilla kasvattaa tätä saldoa melko kivuttomasti. Novelli on uudelle
kirjailijalle hyvä keino saada jalkaa oven väliin.
Etenkin monet (lehtien) novellikilpailut tuovat nopeasti palkittujen
kirjoittajien nimet aiheeseen perehtyneiden huulille. Suomessa palkitaan
vuosittain paras spefinovelli Atorox-palkinnolla. Sinisalo itse on
kyseisen robotinpään saanut seitsemän kertaa. Hänen novellejaan on
julkaistu esimerkiksi Kädettömät kuninkaat-kokoelmassa
(läpileikkaus kirjailijan kasvamisesta kahdenkymmenen vuoden ajalta),
ja pöytälaatikkoon on kuulemma päässyt kertymään taas sen verran
tekstejä, että niistä voisi koostaa uuden kokoelman.
 |
| © Niina Tolonen |
Kirjailijan kertoman mukaan, teosten vienti tendenssi on romaaneisssa ja
suomalainen romaani joutuu kilpailemaan käännösoikeuksiena kanssa
kaikkien ei-englanniksi kirjoitettujen teosten kanssa. Tämä kategoria
kattaa niin realistisen kuin fiktiivisen kirjallisuuden, joka on
yhteensä vain 2% kaikesta englanninkielellä julkaistusta
kirjallisuudesta. On siis todella hienoa, kuinka paljon suomalaista
spefiä on käännetty. Novellit sen sijaan jäävät yleensä kääntämättä,
vain oman maan kohderyhmille suunnaten.
Sinisalo kertoi myös suomalaisista spefin erikoisuuksista, esimerkiksi
suurmiesten seikkailuista, joissa tunnetut poliitikot ovat joutuneet
genrekirjallisuuden hahmoiksi. Muita ainutlaatuisia ilmiöitä ovat myös
suomikumma ja rillumapunk, jotka voisivat olla myös hyviä
vientiartikkeleita. Lopussa oli vielä hetki aikaa kysymyksille ja itse
ehdin kysyä viimeisenä seuraavaa:
Oletko kirjoittanut NaNoWriMossa ja mitä vinkkejä antaisit NaNon kirjoittajille?
Kuinka onnistua tavoitteissa?
JS: En ole koskaan osallistunut NaNoon, mutta joskus deadlinen lähestyessä tulee samanlainen olo, kun on saatava paljon tekstiä kasaan lyhyessä ajassa. Kaikki kirjoittaminen vaatii hyviä takamuslihaksia. Aluksi on keksittävä hyvä idea ja luotava rutiineja kirjoittamiseen. Moni kirjoittamista aloitteleva pyrkii kirjoittamaan heti valmista, mutta tämä lähestymistapa ei ole hedelmällinen. Hyvänä esimerkkinä kirjoittamisesta on, kun ajattelee työtä savimöykkynä, josta vuollaan paloja pois tai paikoin lisätään savea. On kirjoitettava paljon ja sitten hiottava tuotosta useaan otteeseen. NaNoWriMo toimii hyvin tekstin tuottamiseen määrämittaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ruusuja & risuja