Kirjoita unesta

© Niina Tolonen

Minä näen paljon todella omituisia unia. Unista kirjoittaminen ei ole sekään uusi keksintö, mainittakoon esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläinen, joka myös hyödyntää alitajuntansa materiaaleja. Olen kirjoittanut unistani pitkässä fantasiakässärissäni ja dystopia-NaNoni pohjaidea on sekin unesta. Alla muutamia viimevuosina ylöskirjoittamiani unia. Unipäiväkirjan pitäminen on hyvin mielenkiintoista. Jos herätessäsi muistat unesi, suosittelen sen ylöskirjoittamista. Esimerkiski minun uneni ovat usein elokuvamaisia ja niissä on välillä hyvin (ainakin omasta mielestäni) nerokkaitakin juonen kuljettamisen ja maiseman kuvauksen keinoja. 

10.4.2011

Olin ajelemassa Arnold Schwarzeneggerin kanssa, vaikka minulla ei oikeasti edes ole ajokorttia. Arska istui "pelkääjän paikalla" ja hänellä oli otsassa pieni, verta vuotava haava, johon hän meinasi kuolla. (Kenties hän pelkäsi oman verensä näkemistä ja oli siksi shokissa. Olin ilmeisesti viemässä miestä sairaalaan.) Haastelinpa englanniksi siihen, että on se tosi elämä vaan vaikeampaa kuin leffoissa! (Mahtaakohan kukaan muistaa enää sitä elokuvaa, jossa Arska tulee leffasta reaalimaailmaan, Last Action Hero.)

27.9.2011

Olin vesitasolentokoneessa. Minun tehtävänäni oli tutkia outoa tekstiä, joka oli jossain laaksossa. Se näkyi hyvin ilmasta käsin ja huusin lentäjälle, että se nostaisi koneen korkeammalle. Teksti oli "AVOID" ja kun lensimme sitä kohti, jouduimme seurueeni kanssa aikamatkalle kaukaiseen menneisyyteen, ennen ihmisiä ja Madagaskarin merestä nousua. Laskeuduimme veteen ja rannalle pästyämme krokotiili uhkasi tulla tekemän lähempää tuttavuutta meihin. Murisisin sille ja se meni pois.

9.4.2012

Olin rikospaikkatutkija. Löysin murhapaikan kasvillisuudessa ilmenevien anomalioden (poikkeamien) avulla. Jokin kasvi kasvoi tietyllä alueella paremmin kuin se luonnollisesti voisi. Kyseessä oli suon reuna. Menin hieman tulvineen suon ylittävälle pitkospuulle, liukastuin märillä lankuilla ja kaaduin mahalleni polulle. Suosta nousi molemmin puolen minua murhattujen ruumiita.

© Niina Tolonen

21.8.2012

Siskoni oli muuttunut zombieksi, mutta toisin kuin tavallista, hän ei muuttunut aivottomaksi olioksi, vaan jatkoi normaalia elämäänsä lastensa kanssa. Välillä hänen piti puuteroida naamaansa, "jottei kuolio näy". Sain myös selville erään toisen (aivottoman) zombien kanssa, että zombien sylki ei ole vaarallista (kyseinen zombie kuolasi paljon ja sain sitä päälleni), vaan ainoastaan veri oli myrkyllistä. Sylki oli kirkasta ja veri valkoista ja jos sitä sai päällensä, oli varmasti vaarassa muuttua zombieksi.

16.11.2013

Jälleen yksi zombieuni. Asuin zombieapokalypsin jälkeisessä yhteisössä. Miljöö oli täynnä huonokuntoisia taloja ja ruosteisia autoja. Keskusaukiolla oli kokoontuminen, kunnes sinne tuli miehiä huutaen, että jostain on päässyt zombeja leiriimme. Alkaa kauhea paniikki ja ihmiset juoksevat kuka minnekin.

Itse lähden uimalla pakoon. Uidessani tunnen jotain limaisaa allani ja takanani. En tiedä ovatko ne zombeja, veteen pudonneita oksia, levää vai kiviä, mutta tunne saa minut lievästi pakokauhuiseksi. Päädyn pienelle lähisaarelle tai niemeen. Rannan tuntumassa on talo. Asukkaat ovat juuri lähdössä tandempyörällään liikkeelle, piiloudun puun taakse. Kun perhe on lähtenyt, menen heidän taloonsa etsimään asetta. Sisällä onkin vielä lisää ihmisiä, kyseessä on kommuuni.

Jossain vaiheessa tajuan, että sisällä on zombie, jonka käyn hoitelemassa iskemällä lihaveitsen leuasta läpi aivoihin. Tässä vaiheessa hukkaan veitsen. Menen talon yläkertaan ja sieltä ikkunan kautta katolle (miksi, se ei aivan selvinnyt). Kierrän katolla talon etupuolelle ja pudottaudun maahan kuistin kohdalta. Pyydän ikkunan kautta jotain uutta asetta sisälle jääneiltä ihmisiltä, saan käteeni pienen lastan, jota käytetään öljyvärimaalauksessa värien kaapimiseen.

Pihaan ajaa poiliisiauto. Kaksi miestä tarttuu yksi kummastakin kädestäni ja minua ryhdytään raahaamaan kohti läheistä pientä metsikköä. Miehet aikovat kaataa säkillisen muurahaisia päälleni (kenties paikallinen rangaistussysteemi, mutta en tiedä mistä minua rangaistaan), pakenen ja kaadan säkin miesten päälle.

Juoksen tietä eteenpäin. Vanhoja autoja on kasattu tienposkille ja metsään. Tässä vaiheessa tajuan, että mukanani on Walking Dead-sarjan Daryl. Menemme yhdessä erikoisen näköisen katoksen luokse. Kyseessä on prosessointi keskus, joka muuttaa meriveden makeaksi vedeksi (tai puhdistaa järvivettä juomakelpoiseksi). Katoksen ohi ajaa jeeppi, jonka kattoikkunasta seisoo ja huutelee ilmeisen humalainen tai muutoin anarkistinen ihminen. Osa tiestä on tulvinut. Auto roiskauttaa vettä prosessointikeskuksen koneistoon, joka räjähtää.

Vesiastioihin ilmestyy mustia pisteitä. Daryl kertoo niiden olevan ei-materiaa. Siis jotain muuta kuin materia tai anti-materia. Katson taakseni ja seinään on jäänyt varjokuva minusta. Menemme johonkin varastoon ja seuraamme liittyy Walking Dead-sarjan Carol. Tajuan, että olen kauhean ihastunut Daryliin ja Carolin läsnäolo tekee minut mustasukkaiseksi.

Etsimme varastosta jotain hyödyllistä. Daryl pyytää Carolin ulos. Olemme juuri aikeissa suudella, kun ulkoa kuuluu hitaasti lähestyvän auton ääni. Piiloudumme ja... tässä vaiheessa herään. Miksi unen piti päättyä juuri, kun alkoi olla kiinnostavaa? 

19.4.2014

© Niina Tolonen

Maahan tuli avaruusolentoja ratsastaen dinosauruksilla. Dinoja ei ollut kesytetty, vaan ne olivat mielenhallinnan alaisia. Tämä hallinta kuitenkin petti ja dinot ryhtyivät jahtaamaan ihmisiä. Yhden dinon sylki oli syövyttävää happoa. Olin piilossa kahvilassa, kun ohitse kulki T-Rex mutisten (kyllä, mutisten) raptor, raptor, raptor... Myöhemmin juoksin tunnelissa ja pakenin violettia, tappavaa usvaa. 

Millaisia unia sinä näet?